Vanhemmuuden valtavaan lahjaan kuuluu isäksi ja äidiksi kasvaminen. Jokainen lapsi yksilöllisyydellään ja eri kehitysvaiheellaan koulii vanhempaansa yhä vain inhimillisemmäksi epäitsekkyyden, vastuuntunnon ja hellyyden myötä. Äidin ja isän kasvatustehtävät ovat toisiaan täydentäviä ja vanhempina puolisot saavat koko ajan elää elämän arvoituksellisuudessa. Toiset kokemukset tuntuvat hyviltä ja jotkut kipeästi satuttavat.
`Lapset ovat lainaa´- laulu viestii eräästä elämän totuudesta, johon minäkin äitinä nuorintani tänä syksynä koulutielle saattaessani palasin. Vanhempina on uskallettava kasvaa irti lapsistaan. Luopuminen ei välttämättä ole helppoa, sillä kaikesta tärkeästä ja merkittävästä irtaantuminen useimmiten satuttaa. Äitinä ja isänä saa olla onnellinen, jos luopumista on mahdollista opetella vähitellen. Lapsensa menettäneet tietävät, miten kohtuutonta on oman lapsen hautaan saattaminen.
Lapsen koulutien aloittaminen on perheessä yksi luopumisen virstanpylväs. Vanhemmat ja varsinkin monet äidit tuntevat haikeutta, kun saattavat suurta reppua kantavaa harvahammastaan koulun pihamaalle tai bussipysäkille. Muistoissa palataan pienen ihmeen syntymään, vauva-aikaan, ensimmäisten sanojen oppimiseen, hoiperteleviin ensiaskeleisiin, päivähoidon tai -kerhon vuosiin ja vauhdikkaisiin pyöräilyharjoituksiin. Esikoulussa on opittu lisää kouluvalmiuksia ja nyt viimeistään alkaa vaihe, jolloin ollaan äidistä ja isästä erossa monta tuntia päivittäin.
Haikeuden rinnalla on ylpeyttä. Tiiviit riippuvuuden vuodet ovat kasvattaneet lapsesta koululaisen, joka tekee jo itsenäisiä ratkaisuja ja pärjää ikäistensä seurassa. Päävastuu lapsen kasvatuksesta kuuluu vanhemmille ja helpotusta tähän kaikista vastuullisimpaan tehtäväänsä erityisesti asioiden ja taitojen oppimisen osalta vanhemmat saavat ammattikasvattajilta. Koulussa lapsi oppii joka päivä uutta; luku- ja kirjoitustaidon opittuaan lapsella on itse mahdollisuus sammuttaa omaa uteliaisuuden ja tiedon janoaan. Parasta tässä kaikessa on se, että ainakin ensimmäisinä kouluvuosina vanhempana saa olla kuulolla, kun tähtisilmät ilolla kertovat näkemäänsä ja oppimaansa.
Isänä ja äitinä on maltettava luopua hössöttämisestä ja valmiiksi tekemisestä. Vastuu koulutehtävistä ja tekemättä jättämisistä kuuluu lapselle. Lapsen pitää kokea pettymyksiä ja vanhempien tehtävänä on tukea, kannustaa, rohkaista ja rakastaa.
Onneksi luopumista saa harjoitella pitkään ja pienin askelin!