Rehellisyyteen suhtaudutaan monin tavoin. Oletan, että useimmat meistä arvostavat rehellisyyttä ja kokevat sen olevan oman ja ihmisten välisen hyvinvoinnin perusta. Toisaalta tiedetään, että julmassa maailmassa valehtelu tai asioiden vääristely on ollut kautta maailmanhistorian ja on edelleenkin välttämätöntä vapauden, turvan tai jopa koko elämän säilymiseksi.
Toivomme osaksemme rehellisyyttä, vaikka toisinaan emme ole valmiita vastaanottamaan sitä. Vaikeinta lienee rehellisen palautteen vastaanottaminen, mikäli se ei ole ilahduttavaa. Voimme myös huojentua, jos kuulemme vääristeltyä tai pyöristeltyä totuutta asiasta. Toiset meistä tarvitsevat aikaa kestääkseen kuulla koko totuuden ja toiset haluavat tietää kaiken heti. Kun totuus paljastuu, vahvat tunteet ottavat ihmisen valtaansa ja joskus voi tuntua, että enää ei ole mitään tehtävissä. Olemme vihaisia, pettyneitä tai surullisia huomatessamme tulleemme huijatuiksi. Saattaa syntyä voimakas halu paljastaa toisen tekemä petos tai pyrkimys yrittää epärehellistä vastuuseen tai rankaisuun teoistaan.
Meistä tuntuu hyvältä, jos joku myöntää erehtyneensä tai muistaneensa väärin. Ihailemme ihmisiä, jotka toimivat suoraselkäisesti, pystyvät katsomaan peiliin ja myöntämään virheensä tai vajavaisuutensa. Nämä ihmiset ansaitsevat luottamuksen ja kunnioituksen, joka rakentuu toinen toistaan seuraavista rehellisistä sanoista ja teoista. Rehellisyys on hyve, jonka lapset oppivat, mikäli he saavat kasvaa kodissa, jossa rehellisyydestä kiitetään ja jossa sanat ja teot ovat sopusoinnussa. Epärehellisyys myös opitaan, jos perheen aikuiset rankaisevat lasta hänen tunnustettuaan tekonsa, itse jättävät lupauksensa täyttämättä tai valehtelevat.
Jotkut ihmisten tekemistä vilpeistä jäävät huomaamatta ja rankaisematta, mikä usein rohkaisee epärehellisyyden tiellä. Toisista kasvaa suorastaan päivittäisiä huijareita, joiden omatunto ei soimaa heitä. Lapsena oikean ja väärän oppineen omatunto toimii itsekurina ja oikeudenmukaisuuden vaateena – minun oikeuteni ja velvollisuuteni kaikessa ovat samat kuin muidenkin ihmisten. Näin kaikki eivät ajattele, sillä on heitäkin, jotka ylistävät rehellisyyttä, mutta antavat itselleen oikeuden valehdella.
Valitettavasti erilaiset syyt estävät joitakuita toimimaan rehellisesti. Useimmiten pelko estää kertomasta totuutta. Ihminen voi pelätä maineensa tai asemansa menettämistä, kiinnijäämistä, oikeuden eteen joutumista, tulojensa pienenemistä, taloudellisia vaikeuksia ja ihmissuhteiden ongelmia tai katkeamisia. Pelkonsa estämänä ihminen joutuu ensin ns. valkoisten valheiden kierteeseen ja pahimmillaan täysin vääristyneeseen todellisuuteen, jossa eläminen on monelle raskasta tai jopa tuskaista. Totuuden paljastuttua epärehellisyytensä kiistävä voi hetkessäkin menettää toisten arvostuksen ja terveellä psyykellä myös oman itsekunnioituksen.
Usein epärehellisyyden kierteestä seuraa jotakin korjaamatonta, koska menetettyä luottamusta on vaikea saada takaisin ja valheista muodostuu juoni, joka ohjaa todellisuutta. Joskus jopa huijari itse alkaa uskoa omaa valhevyyhtiään pysyäkseen pinnalla. Epärehellisen ihmisen muisti kuormittuu, kun pitää pinnistellä, mitä on kenellekin sanonut tai esittänyt. Aina ei vain muista ja taas joutuu selittelemään virheitään ollakseen uskottava.
Rehellisyyden arvo selkeytyy, kun leikittelee `jos kaikki ihmiset valehtelisivat´-ajatuksella. Sosiaalinen elämämme päättyisi sekasortoon, mikäli ihmisten lausuntoihin ei voisi luottaa. Palkinnot, kiitokset ja ansiot voisivat joutua väärille ihmisille. Yhteiskuntamme olisi korruptoitunut ja pelottava. Työmaailmassa ihmisten levittämät valheet olisivat kuin upottava suo ja kukaan ei enää uskaltaisi puhua mitään tai ottaa riskejä. Naivia on myös kuvitella tilanne, jossa kaikki puhuisivat aina kaiken rehellisesti. Mitkään ihmissuhteet tai työyhteisöt eivät kestäisi sitäkään, jos töksäyttelisimme muista piittaamatta rehellisesti, mitä kulloinkin ajattelemme tai tunnemme. Joskus hienotunteisuuteen kätkeytyy kaunistelun tai sanomatta jättämisen muodossa epärehellisyyttä, mikä sekin on välttämätöntä toimivissa ihmissuhteissa.
Jokainen ihminen haluaa tulla kohdelluksi oikeudenmukaisesti, mikä merkitsee reiluutta. Omaa reilua toimintaamme vahvistaaksemme voimme aina ajatella, miten toivomme toisten toimivan meitä kohtaan. Uskoakseni toivomme, että toiset toimisivat lain ja sääntöjen mukaan toisia kunnioittaen – rehellisesti oman edun lisäksi toisten kokemaa ja tekemää sekä heitä arvostaen.