Arvostava kohtaaminen

Äidilleni vaihdettiin reilu kolme vuotta sitten polveen tekonivel, joka on äidin sisukkaan liikeharjoittelun ansiosta toiminut varsin hyvin. Kuluneen syksyn aikana tilanne on muuttunut merkittävästi, sillä äitini on jouduttu viemään ambulanssilla terveyskeskukseen järkyttävän kovan polvikivun vuoksi. Mikään tabletteina otettava kipulääke ei ole auttanut, vaan ainoan helpotuksen ovat tuoneet pistoksina annetut hermostoon vaikuttavat kipulääkitykset. Polvesta on otettu röntgenkuvia ja äiti on lähetetty kotiin, kunnes taas on pitänyt soittaa ambulanssi ja palata terveyskeskukseen piikitettäväksi. Tämä sama on toistunut jo yhdeksän kertaa ja muihin tutkimuksiin pääsy on vaikuttanut vaikealta, vaikka äitini on suorastaan anellut pääsevänsä jatkotutkimuksiin. Hoidon tarvitsijoita on paljon, mikä lienee ainoa selitys.

Useimmat terveyskeskuksen vuodeosaston hoitajista ja lääkäreistä ovat kohdelleet äitiäni ja muita potilaita arvostaen, mikä mielestäni on hoitotyön etiikan perusta. Valitettavasti eräs nuori lääkäri oli vastannut äidin jatkotutkimustoiveisiin seuraavasti: ”Minun vastuullani on vain tämä päivä ja seuraava yö.” Loukkaavinta olivat kokeneen sairaanhoitajan ääneen lausutut mietteet, kun hän päivitteli äitiäni sairaalasta ulos kirjoittaessaan, miten äidistäni on tullut Kankaanpään terveyskeskuksen ”rasite”, kun hän tulee usein ambulanssilla hoidettavaksi ja taas lähtee takaisin kotiin. Nämä sanat pyörivät äitini mielessä, eivätkä ne ole tyttärenkään mielestä lähteneet. Miten hoitajana voi sanoa jotakin noin loukkaavaa potilaalle, joka ei varmasti tahallaan kärsi polvikivuista?

Äitini pääsi onneksi ortopedin vastaanotolle ja kävi myös yksityisesti toisen ortopedin tutkittavana. Nyt odotamme äidin polven varjoainekuvausta, joka saattanee paljastaa, mistä yllättäen alkava tuskainen kipu johtuu. Toivottavasti äitini pääsee eroon kovista kivuistaan, mikä luonnollisesti on nyt tärkeintä. Samalla hiljaa toivon, että toisen arvostava kohtaaminen olisi itsestään selvää vähintäänkin hoitotyön tekijöille. Potilas on aina haavoittuvassa tilassa ja heikompana suhteessa hoitajaansa.

Toisen kohtaaminen ei ole kaikille yhtä helppoa ja jokainen meistä on omien elämänkokemuksiensa kantaja. Toiset ovat saaneet osakseen arvostavaa kohtaamista ja osaavat ilman suurempaa yrittämistä antaa hyvää eteenpäin. Joidenkuiden pitää käydä pitkä itsetutkiskelun tie, jotta pystyvät kohtaamaan toisen ihmisen arvostaen. Kohtaaminen on taito, joka perustuu arvostavaan asenteeseen. Oletan, että tietoisuus omasta vanhenemisesta ja heikompaan asemaan joutumisesta saattaa auttaa oikeanlaisen kohtaamisen opettelemisessa. Varmaa on, että jokainen meistä vanhenee ja aika todennäköisesti tulee tarvitsemaan toisen apua. Elämässä voi tapahtua yllättäviäkin käänteitä ja vähintään sen totuuden äärellä on suostuttava siihen, että voi olla itse avun, ymmärryksen ja tuen tarvitsija.

Arvostavassa kohtaamisessa on kyse empatiasta eli kyvystä ymmärtää tilannetta toisen elämästä ja osasta käsin. Koska asun perheeni kanssa kaukana äidistäni, olin tyttäreni kanssa WhatsAppin välityksellä yhteydessä äitiini ja veljeeni eräänä yönä, jolloin veljeni soitti ambulanssin äidin kipujen vuoksi. Saimme seurata empaattisten ja ammattitaitoisten ensihoitajien työtä. Molemmat kuuntelivat äitiäni ja veljeäni rauhallisesti hermostumatta sekä antoivat tarkat jatko-ohjeet. Lämmin kiitos heille.

Toisen ihmisen arvostaminen taitaa itse asiassa olla ihmisyyden arvostamista – se tarkoittaa hänen elämänsä, kokemustensa, tunteidensa ja ajatuksiensa arvostamista. Ihmisen arvo ei liity mitenkään siihen, mitä hän on saavuttanut tai jättänyt saavuttamatta. Se ei liioin liity hänen arvovalintoihinsa tai ymmärrykseensä, ei varallisuuteensa tai asemaansa, sillä ihmisarvo on itseisarvo ja syntymästä kuolemaan – ehkä sen jälkeenkin – olemassa.

Oletan, että lähes kaikilla hoitotyötä tekevillä on hyvä tahto auttaa ja kunnioittaa toista, mutta kiire ja resurssien puute tekevät toisista kiukkuisia, ärtyneitä ja joskus jopa ilkeitä. Epäonnistuminen on elämässä sallittua ja arvostamista se on sekin, kun osaa pyytää anteeksi.

Scroll to Top