Tänä jouluna olen saanut virittäytyä joulun tunnelmaan jo pidemmän aikaa. Jouluvalot on laitettu, joululauluja on laulettu, herkkureseptejä tutkittu ja joitakin paketteja ostettu. Rauhallisen rakkauden juhlan valmisteluun kuuluu myös itselleni perinteinen joulukirjeen kirjoittaminen. Tänäkin vuonna omassa ja perheeni elämässä on tapahtunut paljon. Joulukirjettä kirjoittaessani vuoroin hymyilen ja vuoroin liikutun kyyneliin. Tämän vuoden joulukirjettä ei ole enää lukemassa rakas isäni…
Kaksi vuotta sitten pyhäinpäivänä juhlimme äitini ja isäni 50-vuotishääpäivää. Sisarusteni kanssa yllätimme heidät järjestämällä heidän liittonsa siunaamisen kotikirkkoonsa, mikä jatkui läheisten läsnä ollessa tunnelmallisena juhlana. Tuosta päivästä on monta kaunista muistoa ja kalleimpana aarteenani kannan äidin ja isän meille tarjoamaa perintöä – luottamusta.
Kultahääpäivänsä jälkeisellä viikolla paikallislehti halusi tehdä äidin ja isän yhteisestä taipaleesta lehtijutun. Teksti otsikoitiin ’Luottamus toiseen kaikkein tärkein’. Miten osuvasti vanhempani olivatkaan osanneet sanoa! Kuka tahansa voi sanoa mitä vain, mutta toista on osoittaa sanat todeksi teoilla. Viime keväänä isäni kuoli ja hautajaisia varten kerroimme papille, että isäni piti aina lupauksensa. Yli viidenkymmenen vuoden ajan hän tarjosi turvaa perheelleen.
Turvallisuuden kokemus rakentuu luottamuksesta ja luottamus aina ansaitaan. Joskus luottamuksen ansaitsemiseen kuluu kauan; varsinkin, jos luottamusta on horjutettu. Valitettavaa onkin, että luottamuksen voi menettää hetkessä. Olen tavannut terapian merkeissä lukemattomia pareja, jotka hakeutuvat asiakkaikseni luottamuspulan vallitessa.
Harmittavan tavallinen paripsykoterapiaan hakeutumisen syy on uskottomuus, josta ymmärtääkseni on lähes mahdotonta selvitä ilman ammattiapua. Luottamuksen horjuminen voi hiipiä suhteeseen vähitellen tai toisinaan karmea totuus paljastuu täytenä yllätyksenä. Uskottomuuskriisissä kaikki osapuolet haavoittuvat ja useimmat sanovat terapian päättyessä, että eivät olisi ikinä uskoneet, kuinka raskasta ja vaikeaa on ollut saada luottamusta takaisin.
Useimmiten uskottomuuden taustalla on asianomaisen omien henkilökohtaisten tarpeiden laiminlyöminen, ts. pettäjä ei itse ole osannut puhua tai kyennyt tiedostamaan tarpeitaan ja ajautuu tilanteeseen, jossa hän omien valintojensa seurauksena tekee jotakin puolisoltaan salaa. Petetty puoliso on usein aavistellut jotakin ja on tavallista, että aluksi haluaa kieltää epäilynsä. Monet petetyt kertovat, että uskottomuuden merkkejä olivat puolison vähittäinen etääntyminen, hänen kiinnostuksen puutteensa perheen yhteisiin asioihin, oudot puhelut ja viestit, puhelimen peittely, lisääntynyt työ sekä kireys ja tunnekylmyys.
Uskottomuus parisuhteessa on traumaattinen kriisi ja tarkoittaa henkistä tai seksuaalista pettämistä. Usein uskottomuudessa on kyse kummastakin. Alun sokkivaiheessa monet petetyt joutuvat sairauslomalle, koska eivät pysty nukkumaan, syömään ja ajattelemaan selkeästi. Asian käsittely ei etene lainkaan, mikäli pettäjä kieltää tapahtuneen ja jatkaa valehtelua. Toivottavaa onkin, että ymmärtää kumppaninsa arvokkuuden viimeistään tässä vaiheessa ja suostuu ryöpytykseen, joka on äärettömän raskasta. Petetty haluaa useimmiten puhua ja puhua asiasta ja läpityöskentely on ainoa tie ahdistuksesta pääsemiseen ja anteeksiantamiseen. Lisäksi suhde kolmanteen osapuoleen ei voi jatkua, jos petetty ja pettäjä yrittävät palauttaa luottamusta.
Petetyn vihaisuus ja raivo saattaa estää uskottomuuden käsittelyä. Uskottomuuden taustalta usein paljastuu tyytymättömyyttä puolisoa tai suhdetta kohtaan. Petetty ei kuitenkaan koskaan ole syypää uskottomuuteen, vaan pettäjän tyytymättömyyttä olisi pitänyt käsitellä toisin kuin olemalla uskoton.
Syyllisyydentunnossaan pettäjän kuuluu pyytää anteeksi ja usein hän tekee niin paljon aikaisemmin kuin petetty kykenee antamaan anteeksi. Aikaa kuluu viikkoja ja kuukausia. Aluksi luottamuksen menettäminen pyörii kummankin osapuolen mielessä koko ajan, jonkin ajan kuluttua mitä ihmeellisemmät asiat pamauttavat uskottomuuden mieleen. Vähitellen pettäminen väistyy taka-alalle ja kumppanit pystyvät rakentamaan uutta, erilaista suhdetta. Koskaan suhde ei ole enää sama kuin ennen luottamuksen menettämistä. Usein uusi suhde on entistäkin vahvempi ja uskottomuuden käsittelyn myötä kumppanit oppivat viestimään tarpeitaan, tunteitaan ja toiveitaan, mikä on edellytys onnelliselle suhteelle.
Traumaattisesta parisuhdekriisistä selviämisessä tarvitaan kannattelijoita. On suotavaa, että kumppanit pyytävät läheisiltään apua ja pystyvät järjestämään aikaa asian läpikäymiseen. Lastenhoitoapu kuulemani mukaan on välttämätöntä monelle uskottomuuskriisiä läpikäyvälle. Kaikkien lasten vuoksi on suotavaa, että puolisot parisuhteissa pystyisivät palauttamaan luottamuksen ja voisivat tarjota lapsilleen sekä toisilleen turvan. Voi, kunpa meistä jokainen pystyisi jättämään yhtä kauniin perinnön kuin isäni! Mieleeni palaa erään naisen mietteet miehensä uskottomuuden paljastuttua: ”Minuun sattuu joka tapauksessa – pysymme me puolisoina yhdessä tai ei, mutta lapsiin sattuu vähemmän, jos yritämme korjata haavat.”