Löysin mielenkiintoisen ja nopealukuisen kirjan, kun erään jutustelun jälkeen lupasin koota listan kirjoista, joissa kerrotaan vinkkejä elämänilon löytymiseksi. New Yorkissa asuva entinen lakinainen Gretchen Rubin kirjoitti vuonna 2009 kirjan nimeltä ’Onnellisuusprojekti’, koska hän koki, ettei keskity tarpeeksi asioihin, joilla on oikeasti väliä. Rubin omistautui kokonaisen vuoden ajan onnellisuusprojektiinsa, jonka tavoitteena kaikessa yksinkertaisuudessa oli entistä onnellisempi elämä.
Rakastan kysymystä: ’Mitä haluaisin lasteni kertovan lapsuudestaan aikuiseksi kasvettuaan?’ Tuo kysymys pakottaa oikeasti miettimään, millä elämässä on väliä. Arki muodostuu kotiaskareista, työnteosta, koulunkäynnistä ja toinen toistaan seuraavista rutiineista. Väliin soisi mahtuvan elämyksiä ja mukavia muistoja. Kun muistelen omia lapsuuteni vuosia, palaa mieleeni äidin ja isän kanssa tekemäni hiihtoretket, veljeni kanssa potkukelkalla mäessä huristelu, yökyläilyt mummulassa, leikkejä naapurin tytön kanssa… Olen kiitollinen näistä lukemattomista pikku-hetkistä ja vähäsen harmittaa, kun olen varma, että monta iloista asiaa on unohtunutkin.
Toki voisin muistella monenlaista, mutta pääsääntöisesti yritän toteuttaa vanhan intiaanipäällikön neuvoa. Kerrotaan, että intiaanipäällikkö istui nuotion äärellä täydessä hiljaisuudessa. Hänen viereensä hiipi pieni poika, joka kysyi arasti: ’Mitä isoisä mietit?’ Isoisä ei vastannut pitkään aikaan, vaan kohenteli tulta rauhalliseen tapaansa, kunnes lopulta sanoi: ’Rakas, minun pääni sisällä asuu musta paha koira ja valkoinen hyvä koira.’ Pikku-poika hämmästyi ja kysyi: ’Isoisä, kumpi voittaa?’ Intiaanipäällikkö vastasi: ’Se, kumpaa minä ruokin.’
Niin intiaanipäällikkö kuin onnellisuuskirjan kirjoittanut Gretchen Rubinkin vakuuttavat ajatuksillaan, että elämää ei kannata tuhlata. Tuhlaamista lienee valittaminen, ikävien asioiden vatvominen, pahojen muistojen mielessä pitäminen, nalkuttaminen, huonon sään päivitteleminen, jatkuvan kiireen korostaminen, tulevan murehtiminen, puutteiden ja menetyksien listaaminen, toisten kadehtiminen, vihan kantaminen tai oman harmituksen julistaminen. Pessimismi ja katkeruus ovat myrkkyä elämälle. Luoja meitä näiltä myrkyiltä varjelkoon!
Joku saattanee miettiä, miksi kannattaa tavoitella onnellisuutta. Samaa on mietitty jo tuhansia vuosia ja tiedetään, että onnelliseksi itsensä kokeva ihminen on useimmiten hyväntuulinen huolimatta elämän vaikeuksista. Lisäksi tutkimukset ovat osoittaneet onnellisten ihmisten olevan muita pyyteettömämpiä, tuotteliaampia, avuliaampia, miellyttävämpiä, luovempia, sinnikkäämpiä, muista kiinnostuneempia, ystävällisempiä ja terveempiä. Onnelliset ihmiset ovat parempia ystäviä, kollegoja ja kansalaisia. Onnellisuutta siis kannattaa tavoitella!
Mistä saisimme elämänilollemme vitamiineja ja lannoitteita myrkkyjen sijaan? Minulle tulee ensimmäiseksi mieleen läheiset, luonto, liikunta, laulu ja leikkisyys. Pyrin aina järjestämään aikaa näille oman elämäni vitamiineille, sillä saan niistä valtavasti iloa ja niiden täyttämistä hetkistä elämäni tuntuu onnellisemmalta.
Tiedetään, että onnellisia ihmisiä asuu köyhissä ja puutteellisissa olosuhteissa. Monet muistavat lapsuuden aikansa onnellisena, vaikka joutuivat kovasti uurastamaan ja tinkimään lukuisista mielihaluista. Lehdistä saamme lukea menestyneistä ihmisistä, jotka saattavat kärsiä yksinäisyydestä ja rauhattomuudesta. Mitä meidän kannattaa tavoitella? Onnellisuus kätkeytyy uskoakseni elämyksiin, ihmissuhteisiin, rauhaan ja tunnelmiin. Jokaisen meidän on mietittävä omat onnemme lähteet ja panostettava niihin.