Lapset seuraavat tarkasti vanhempiaan, kuuntelevat vanhempiensa sanoja ja pohtivat, mitä jäi sanomatta. Lapselle läheisyys rakentuu vain läsnäolon kautta. Lapsuuden koti piirtyy jokaisen lapsen sydämeen ja mieleen ns. sisäisenä karttana, joka muokkaa loppuelämän odotuksia, toiveita ja pelkoja. Jokaisella ihmisellä sisäinen kartta kulkee mukana ja vaikuttaa aikuisena solmittujen ihmissuhteiden rakentamiseen.
Joulu merkitsee useimmille rakkauden juhlaa, jolloin kokoonnutaan perheen, suvun ja ystävien kanssa. Läheisten seurassa vietetty aika herkkujen ja mukavan tekemisen kera saa ihmiset joka vuosi odottamaan ja valmistelemaan valon juhlaa. Joulun lumo taitaa kätkeytyä kiireettömään yhdessäoloon, mitä jokainen meistä tarvitsee.
Emme kuitenkaan saa riittävästi tarvitsemaamme voimaa pelkästään joulun ajasta, vaan arjessa saamamme lempeys ja lämpö kannattelevat meitä. Jotkut muistavat lapsena jääneensä huomiotta, toiset eivät tule nähdyiksi tarpeineen parisuhteessaan ja joidenkin huolena on näkymättömyys työ- tai muissa ihmissuhteissa. Yritän ymmärtää terapia-asiakkaitteni hätää monelta kannalta ja kuulostelen heidän tilanteitaan kantamiensa ”näkymättömien reppujen” kautta. Ajattelen, että kunkin repussa on pakattuna pohjimmaisena lapsuus, jonka kivijalan soisi olevan vankka. Toisilla tiilet on muurattu löyhästi; ehkäpä laastiaineena ovat olleet arvaamattomat lapsuuden tilanteet tai monet muut kasvuperheen vanhempien vaikeudet. Kivijalan päälle itse kullekin on kertynyt vuosien kokemuksia kaikista ihmissuhteista ja tunnejälkiä, joiden kautta peilautuu kaikki tässä ja nyt tapahtuva.
Harvat pystyvät selittämään omia tunnereaktioitaan, koska oman repun ainekset ovat pääosin tiedostamattomat. Toiset eivät koe tuntevansa mitään, mikäli tunteet on pitänyt tukahduttaa tai niillä ei ole ollut arvoa kasvuperheessä. Omaa lapsuutta ei kukaan voi jälkikäteen muuttaa, mutta oman ymmärryksen kasvaessa voi nähdä lapsuutensa ja muun historiansa toisin silmin. Usein puoliso ja joskus ammattiauttaja auttaa uuden käsikirjoituksen laatimisessa.
Toisinaan puolisoista toinen tai ehkäpä molemmat kokevat jäävänsä paitsioon perheen kasvaessa. Harvat ilkeyttään unohtavat puolisonsa tai protestoivat sivuun jäämistään, vaan vaativa perhe- tai työelämän vaihe haastaa puolisot ymmärtämään toinen toistaan. Aina ei keskinäistä ymmärrystä löydy, kunnes päästään tutkimaan oman repun näkymättömiä sisältöjä.
Äitien ja isien tehtävänä on luoda turvallisuutta, jatkuvuutta ja ennakoitavuutta antava paikka ja tilanteet lapsilleen. Toisinaan turva mahdollistuu vain vanhempien eron avulla. Valitettavan usein lapsille tärkeät ihmissuhteet katkeavat vanhempien erossa ja lapset menettävät vanhempansa parina. Puhtauden, vaatetuksen, ruuan ja kodin lisäksi vanhemmuuteen kuuluu paljon näkymätöntä kuten rakkauden nimissä tarjottu auttaminen, suojelu, rohkaisu ja kannustaminen, jotka rakentavat perheen ilmapiirin – tunneyhteyksien ja keskinäisten suhteiden kautta.
Lapset seuraavat tarkasti vanhempiaan, kuuntelevat vanhempiensa sanoja ja pohtivat, mitä jäi sanomatta. Lapselle läheisyys rakentuu vain läsnäolon kautta. Lapsuuden koti piirtyy jokaisen lapsen sydämeen ja mieleen ns. sisäisenä karttana, joka muokkaa loppuelämän odotuksia, toiveita ja pelkoja. Jokaisella ihmisellä sisäinen kartta kulkee mukana ja vaikuttaa aikuisena solmittujen ihmissuhteiden rakentamiseen.
Monet miellyttävät ja ikävät muistot tai tiedostamattomat kokemukset tulevat parisuhteeseen; omien vanhempien tai sisarusten kanssa kesken jääneet työstämiset jatkuvat suhteessa puolisoon tai omiin lapsiin. Toisinaan odotukset ovat ylimitoitettuja ja kumpikin päättäväisesti vaatii toisen muuttumista, mistä seuraa pahaa oloa ja halu paeta paikalta. Kun samaan aikaan itseen kohdistuvat vaatimukset ovat huipussaan ja epävakaassa suoritusyhteiskunnassa turvallisuuden elementit horjuvat, on vaikeaa pitää kiinni siitä, mikä on perheessä tärkeintä.
Elämässä eivät työ tai materia tarjoa tärkeintä. Suurinta on sisäinen rauha, joka ymmärtääkseni pääosin rakentuu näkymättömien aarteiden varaan. Aluksi vanhemmat ovat vastuussa lapsensa aarteista ja myöhemmin vanhempien sijasta oman perheen soisi olevan rakkauden turvasatama, johon kannattaa panostaa joulujen välissäkin.
Tänä jouluna tunnelmoidaan kihelmöivän odotuksen, perinteiden, tuoksujen, valojen, herkkujen, saunomisen, köllöttelyn ja yhdessäolon merkeissä.
Kiitän kuluneesta vuodesta ja toivotan kaikille kolumnini lukijoille tunnelmallista joulua sekä antoisaa tulevaa vuotta 2022!