Oma suku alkaa kiinnostaa ikääntymisen myötä ja jotkut jopa hurahtavat sukututkimukseen. Usein harmittelee, kun ei vielä nuorempana ymmärtänyt kysyä silloin eläneiltä lähisukulaisiltaan heidän tarinoitaan. Päiväkirjat tai kirjeet voivat paljastaa heidän ajatuksiaan ja elämäänsä. Joskus valokuvista voi päätellä sukunsa historiaa tai hyvällä onnella löytyy joku pitkän iän saavuttanut oman läheisen tuttava tai sukulainen, jolla on itselle arvokkaita muistoja.
Oman perheeni kirjahyllyssä on sekä isäni että äitini puolelta sukukirjat, joita on mielenkiintoista lukea. Isot perheet, toistuvat etunimet, varhaiset kuolemat ja sodan seuraukset ovat niin minun kuin monen muunkin suvun historiaa. Sukupuu itsessään paljastaa sukulaissuhteet, mutta vielä kiinnostavampaa on terapeuttisen sukupuun tutkiminen.
Olen työssäni pohtinut monen yksilön ja pariskunnan kanssa heidän perhetilanteitaan ja suvustaan kumpuavia elämisen tapoja tai kipeitä kysymyksiä, joiden äärelle he itse eivät ole välttämättä huomanneet pysähtyä. Toisinaan ulkopuolisen tekemät kysymykset auttavat avaamaan erityisesti kriisivaiheessa elävien ongelmia. Pelkkä yksilön omien mietteiden, tunteiden, tavoitteiden ja toiveiden tarkastelu jää usein liian kapeaksi, eikä riitä oman itsen syvempään ymmärtämiseen. Terapeuttisen sukupuun piirtäminen on kuin retki omaan lapsuuteen ja auttaa tiedostamaan omia kehitysvaiheita.
Paripsykoterapiassa sukupuun esille ottaminen edellyttää hyvää ajoitusta. Terapian ei ole tarkoitus antaa työkaluja toinen toisensa loukkaamiseen. En yleensä aloita terapiaa sukupuun käsittelyllä, vaan vähitellen luottamuksellisen suhteen synnyttyä. Riitelevät ja toisiaan syyttävät puolisot alkavat keskustelujen myötä näkemään itsen ja puolison suvun arvokkaita piirteitä, lahjakkuuksia, tunnesuhteita, perhesalaisuuksia, arvoja ja elämänmalleja. Useita kertoja olen nöyränä todennut vanhan viisauden olevan todellakin totta: vanhempien antamat elämäntavat jatkuvat sukupolvelta toiselle. Niin hyvät kuin pahatkin asiat siirtyvät seuraaville sukupolville erityisesti silloin, mikäli niitä ei tiedosteta.
Terapeuttinen sukupuu paljastaa psyykkistä tasapainoa koetelleita tapahtumia. Perheessä jompikumpi vanhemmista on saattanut menettää jonkun läheisensä esimerkiksi lapsen syntymän aikoihin, jolloin surusta johtuen ei ole kyennyt vastaamaan oman lapsensa tarpeisiin tai surutyö on voinut jäädä tekemättä. Ei ole ollenkaan harvinaista, että kesken jääneestä surutyöstä johtuen elää tunnelukossa tai on koko ajan ärtyisä.
Hyvin usein sukupuu avaa perheiden valtasuhteiden ymmärtämistä lyhyelläkin tarkastelulla. Joskus suvuissa isät pitävät valtaa ja toisinaan naiset ovat perheiden pomoja. Kaikki jatkuu entisellään, mikäli puolisoiden valta-asetelmat sopivat toisiinsa. Haasteita syntyy, mikäli pariskunnan sukupuolimallit valtasuhteiden osalta ovat erilaiset. Muistan aika monta naisasiakastani, joiden on ollut vaikea arvostaa miespuolisoaan omista vahvoista naismalleista johtuen. Mielessäni on myös miehiä, joiden mielestä vaimon kanssa ei tarvitse puhua esimerkiksi joistain perheen hankinnoista, koska heidän isät, sedät, enot tai isoisätkään eivät niin tehneet.
Asiakkaita näyttää kiinnostavan oman perheroolin ymmärtäminen. Joku on saattanut olla kasvuperheessään sovittelija tai ilon ylläpitäjä, joku syntipukki, toinen marttyyri tai joku puolestaan riskin ottaja. Joskus lapsuudenperheen rooli seuraa omaan perheeseen ja toisinaan on vaikeaa päästä totutusta roolista eroon. Hyvin kiehtovaa on tutkia, mihin rooliin itse kukin perheessä on asettunut ja usein tämä auttaa näkemään ne asiat, joiden muuttaminen helpottaa perheen ihmissuhdeongelmia.
Sukupuu luonnollisesti osoittaa, millä vuosikymmenellä kukin on syntynyt. Kunkin ajan tapahtumat, mies- ja naisihanteet sekä kulttuuri vaikuttavat ja muovaavat meistä aikamme lapsia. Esimerkiksi pula-aikana eläneet ovat väistämättä erilaisia kuin tämän päivän yltäkylläisyyden kokeneet. Avioliiton odotukset ovat ihan toiset tänä päivänä kuin meitä edeltäneillä sukupolvilla. Oman mielen hyvinvoinnille on nykyisin sijansa ja terapiassa käynti ei tarkoita missään nimessä heikkoutta, vaan päinvastoin rohkeutta tarkastella pintaa syvemmältä.
Terapiassa sukupuun piirtäminen on aikaa vievää ja ehdottoman suositeltavaa. Useat terapeutit käyttävät sukupuuta työkaluna, jonka avulla päästään puhumaan myös vaikeimmin koettavista tunteista kuten häpeästä ja syyllisyydestä. Syyllisyys on niin raskas taakka, että jokainen mielellään siirtää siitä osan toisten harteille. Valitettavasti onkin tavallista, että hoitaa omaa syyllisyyttään tai häpeäänsä syyttämällä toisia. Tämä voi jatkua jopa mallina omille lapsille, mikäli ei pääse irti syyllisyydestään ja/tai häpeästään.