Olen taannoin keskustellut erään miehen kanssa työssäni. Mies tuli tapaamiseen puolisonsa kanssa ja oma oletukseni oli, että meillä kaikilla kolmella on mahdollisuus keskustella. Toisin kävi – mies innostuneesti täytti yhteiselle keskustelulle varatun ajan hahmottamatta lainkaan omaa käytöstään. Tapaamisemme jälkeen ajattelin, että ehkä nyt lienee aika kirjoittaa tästä nyky-yhteiskunnan monien sosiaalisten ongelmien taustalla olevasta narsismista – itserakkaudesta.
Haluan ymmärtää kaikenlaisten ihmisten elämää ja kokemaa; mistä johtuen olen yrittänyt välttää muoti-ilmiöksi noussutta ’hän on narsisti’ -ajattelua. Kuitenkin työssäni olen tavannut useita puolisoita, jotka kokevat olevansa naimisissa narsistin kanssa ja kertovat mitä kauheimpia nöyryytetyksi tulemisen kokemuksiaan. Eräs läheisenikin on pahaksi onnekseen avioliitossa narsistisen ihmisen kanssa ja hänen kertomaansa kuunnellessani tulen tavattoman surulliseksi.
Kaikilla ihmisillä on oikeus olla omanlaisensa ja jokainen tuntee ihmisiä, jotka käyttäytyvät itsekkäästi omaa etua tavoitellen. Kaikenlainen itsekkyys ei ole pahaksi, vaan välttämätöntä oman itsen suojelua. Jotkut sen sijaan aiheuttavat itselleen tai ympäristölleen haittaa ja vahinkoa kykenemättä koskaan tarkastelemaan itseään – syy on aina toisissa. Näillä ihmisillä tunne-elämän kasvuvaiheen kehitys on keskeytynyt, minkä seurauksena he käyttäytyvät rajattomasti ja itsekeskeisesti kuin alle kolmevuotiaat lapset pitämällä toisten huomion koko ajan itsessään ja toiset ihmiset ovat heille itsen jatkeita: toiset joko täyttävät heidän tarpeensa tai toisia ei ole olemassa heille.
Narsismista puhuttaessa on syytä erottaa ns. terve ja sairas narsismi. Terveellä narsismilla tarkoitetaan ihmisen sisäistä kykyä suojella omaa itseään ja samalla kykyä ottaa huomioon toiset ihmiset. Tasapainoinen ihminen tuntee erilaisia tunteita, eläytyy toisen ihmisen tunne-elämään ja kykenee erottamaan todellisuuden kuvitelmista pystyen myös unelmoimaan. Terve narsismi tarkoittaa oikeastaan itsetuntoa; terveen narsismin ansiosta ihminen kykenee nauramaan itselleen ja puutteilleen, eikä hänen tarvitse käyttäytyä mahtailevasti tai toisia väheksyen. Terveen narsismin puute ilmenee huonona itsetuntona; jatkuvana huonommuuden kokemuksena.
Sairasta narsismia potevat ihmiset, joita sanotaan ”narsisteiksi” tai heillä sanotaan olevan ”narsistinen luonnehäiriö”. Narsisteilta puuttuu realistinen käsitys omasta itsestään; heidän omien vahvuuksien tuntemisen tilalla on jatkuva tarve mahtailla kaikella mahdollisella, mikä ei perustu heidän omiin todellisiin saavutuksiin. Narsisti ylpeilee julkkistuttavillaan ja mainitsee tuntemiensa ihmisten tittelit, asemat ja omaisuudet, liioittelee lahjojaan kuvitellen olevansa ylivertainen ja uskoo olevansa niin ainutlaatuinen, että häntä ymmärtävät vain erityisen koulutetut henkilöt tai arvostetut instituutiot.
Narsistit eivät sopeudu sääntöihin ja normeihin, vaan he kokevat tarvitsevansa erityiskohtelun. He vertailevat jatkuvasti itseään kumppaniinsa tai toisiin ihmisiin. He eivät tunne kiitollisuutta ja ovat kyvyttömiä tuntemaan empatiaa. Ylimielisyys ja röyhkeä käytös on narsistille tavallista ja narsistilla on pohjaton tarve saada toisilta huomiota ja ihailua. Jos jotakuta muuta kehutaan narsistin kuullen, narsisti pahoittaa mielensä. Narsistit ovat tunnekylmiä – he loukkaavat jatkuvasti läheisiään ja loukkaantuvat verisesti, jos heille huomautetaan jostakin. Loukkaantumiset narsistit kostavat sopivan tilanteen tullen.
Narsistit puhuvat omista asioistaan loputtomasti; heitä ei oikeasti kiinnosta muiden kuulumiset tai tarpeet. Narsistit vähättelevät tai halveksivat toisten ongelmia ja saattavat jopa nauttia toisten epäonnistumisista tai vastoinkäymisistä. Narsistit käyttävät toisia ihmisiä hyväkseen valiten ystävät ja rakkaussuhteensakin sen mukaan, onko heille näistä ihmisistä hyötyä. Perheessä narsistit ovat määräileviä, arvostelevia ja perfektionistisia – kaikki pitää sujua prikulleen heidän tahtonsa mukaan. Lastenkin tehtävänä on näyttää hyvältä saavutuksineen sekä ulkoisine olemuksineen; narsistinen vanhempi ei välitä edes lapsensa tunteista.
Narsisteilta puuttuu vastavuoroinen jakaminen; toisin sanoen narsistit vaativat muita yksipuolisesti vastaamaan heidän loputtomiin tarpeisiinsa. Usein sairas narsismi paljastuu ihmissuhteissa vasta jonkun ajan kuluttua, sillä narsistit osaavat alussa hurmata toiset ihmiset. Parisuhteissaan he vannovat rakkautta ja ihailua sanoillaan, mutta teoillaan osoittavat päinvastaista. Epävarmat ihmiset jäävät helpoimmin narsistien ansaan, koska narsisti voi heidän seurassaan kokea aina olevansa parempi ja hänen on helppo hallita muita.
Sairaan narsismin tiedostaminen on ihmissuhteissa pelastus! Parisuhteissa narsistit solvaavat kumppaniaan kaikesta ja pahimmillaan toinen luopuu kaikesta itselleen tärkeästä, kuten harrastuksistaan, ystäviensä ja sukunsa tapaamisesta. Ihmisten omistushalussaan narsistit halventavat loputtomasti toisia ja äärimmäisen harvoin parantuvat. Anteeksi-sana ei kuulu narsistien vuorovaikutukseen. Paras keino välttyä mielipahalta ja itsetunnon nujerrukselta onkin vältellä narsisteja ja vaalia vastavuoroisia suhteita.