Eipä taida aikuisiällä kukaan säästyä työ- ja rahahuolilta ja ehkä niin on hyvä, sillä nekin osaltaan kasvattavat meistä aikuisia. Jos saisi vain lekotella tai koskaan ei joutuisi säästämään ja tinkimään haluamastaan, voisi muuttua vähitellen tyytymättömäksi. Sanotaan, että lopulta mikään ei riitä, jos saa kaiken haluamansa.
Harva meistä kaikkea haluamaansa saa ja useimmille riittää, kun saa maksetuksi oman perheen välttämättömät kulut ja kaikki ylimääräinen jätetään pois. Aina rahat eivät riitä edes välttämättömään ja on kausia, jolloin joutuu sinnitellä tosissaan. Jos on mahdollisuus työssä käyntiin, todennäköisemmin saa peruselannon, mikäli tulot ja menot ovat kutakuinkin tasapainossa. Tänä päivänä on tarjolla runsaasti taloussuunnitelmapalveluita, mikä selittänee, että raha-asioiden hoitaminen ei ole helppoa. Peruspalkansaajien työn kuva on usein selkeä; riittää, kun hoitaa oman spesiaalitehtävänsä ja on tyytyväinen kaiketi, jos palkka on säännöllinen ja varma, mikä jo itsessään rakentaa työntekijän työhyvinvointia ja työssä jaksamista.
Yrittäjillä varma palkka onkin hyvin epävarmaa, sillä yrittäjät ovat maailman rohkeimpia riskinottajia! Yrittäjyys on elämäntapa, minkä vuoksi harvat yrittäjät valittavat osaansa. Useimmat yrittäjät nauttivat siitä, että saavat tehdä työnsä haluamallaan ajalla ja tavalla. Vapauden hintana ovat kuitenkin valtavat paineet. Monien yrittäjien on mahdotonta pitää erillään työ- ja vapaa-aikaansa, koska yrittäjänä ei kanna vastuuta pelkästään oman työnsä tekemisestä. Yrittäjän vastuulla on yrityksen markkinointi, asiakassuhteiden etsintä ja ylläpitäminen, henkilöstö- ja taloushallinto sekä työnantajana työntekijöiden sosiaaliturvasta ja lakisääteisistä eläke- ja vakuutusmaksuista huolehtiminen. Lisäksi työnantajana yrittäjän on yleensä maksettava palkkaa loman ja sairauden ajalta ja noudatettava työaikalakia. Yrittäjä itse voi laskuttaa luonnollisesti vain tehdystä työstä, joten rahahuolet alkavat vaania jopa ahkeraa yrittäjää hänestä itsestään riippumatta. Yrittäjyyden riskinotto liittyykin pääosin yrittäjästä itsestään riippumattomiin tekijöihin.
Maailman talouden laskusuhdanteet tuovat mukanaan yrittäjien elämään epävarmuutta, koska Suomi pienenä maana on riippuvainen viennistään. Työttömyyden torjunta on talouspolitiikan avain ja sekin taitaa olla pitkälti yrittäjien tehtävänä. Mielenkiintoista on pohtia yrittäjien sosiaaliturvaa, joka pohjautuu yrittäjän itsensä tekemään YEL-vakuutukseen. Eipä taida yrittäjä edelleenkään olla yhtä lailla turvatussa asemassa kuin palkansaaja puhuttaessa vanhemmuusvapaista tai sairastumisista. Sosiaaliturvajärjestelmää pitäisi kehittää niin, että työn tekeminen olisi myös taloudellisesti houkuttelevampaa kuin sosiaaliturvan varassa eläminen. On mielenkiintoista seurata uuden eduskuntamme ratkaisuja, kun ovat politiikan tielle haluttuaan suurien haasteiden edessä.
Yrittäjien taloudellinen paine voi olla vuodesta toiseen kausiluontoinen, mikä tietenkin on lohdullista kausiluontoisuutensa vuoksi. Suomen lauhat talvet kiristävät metsäalan yrittäjien hermoja; puuta ei nykyään varastoida kuten menneinä vuosikymmeninä. Metsäkoneyrittäjien työtahti ja tulot ovat kuin vuoristoradalla ajelua; toisinaan mennään lujaa ja välillä jarrut ovat päällä. Metsäteollisuus ajoittaa ja rajoittaa hakkuut määrittämällä metsäkoneyrittäjien kuukausikiintiöitä. Puutavaravarastot pidetään pieninä ja ne taitavatkin olla tänä päivänä pyörien päällä. Kaikessa teollisuudessa tuotteet tehdään nykyisin vasta, kun ne on ensi myyty. Joka keväisillä teiden kelirikkorajoituksilla turvataan elintärkeät kuljetukset ja pääsy talouksiin henkilöautoilla, mutta puutavarakuljetuksia ei katsota elintärkeiksi kuljetuksiksi. Puutavarakuljetusyrittäjät ”saavat” ostaa maksullisia kuljetuslupia.
Yrittäjät ovat aina tavoitettavissa ja paiskivat töitä jopa sairaana, koska sairauslomalle jääminen on lähes mahdotonta varsinkin yksinyrittäjillä. Monissa pk-yrityksissä paperityöt jäävät iltapuhteeksi ja verottavat yrittäjän parisuhde- ja perheaikaa, josta huolehtiminen vaatii ponnistelua. Ikääntyneenäkin voi joutua tehdä työtä, vaikka ei haluaisi, mikäli yritykselle ei löydy jatkajaa tai yrittäjällä on riittämätön eläkekertymä, joka johtuu alhaiseksi mitoitetuista YEL-maksuista.
Mikään ei liene tärkeämpää yrittäjälle kuin itsestään huolta pitäminen, sillä yrittäjä on yrityksensä tärkein voimavara. Jokaisen yrittäjän tavoite on yrityksen menestyminen ja parhaimmillaan yritys onnistuu tavoitteessaan. Useimpien yrittäjien tie on kovin mutkainen ja joskus johtaa umpikujaankin. Onneksi yrittäjät ovat sitkeitä ja toivo paremmasta pitää yllä heidän yrittelijäisyyttään.