Elämässä tarvitaan hyviä tekoja, sillä eipä meillä taida olla muita tapoja rakkautemme osoittamiseen kuin hyvät sanat ja teot. Taannoin katsoin uudelleen elokuvan ’Best of me’, jonka sisällön voisi lyhyesti tiivistää sanoihin: Rakkaus parantaa. Joskus emme kykene näkemään hyvyyttä ympärillämme ja toisinaan voi kulua pitkäkin tovi, kunnes huomaamme, mitä olemme osaksemme saaneet. Hyvää on helpompi antaa, kun on saanut sitä itse osakseen.
Tiedetään, että ihminen syntyy epäitsekkäänä ja auttamisenhaluisena. Ihmisellä on luonnostaan halu tehdä toisille hyvää. Pieni vauva tulee surulliseksi, jos kuulee tai näkee toisen itkevän. Vauva rentoutuu ja rauhoittuu, kun havaitsee toisen lohduttamisen. Isommat lapset myhäilevät tyytyväisyyttä, kun saavat teoillaan tai sanoillaan toisen hyvälle tuulelle. Aikuisen, jonka mieli on tasapainossa, tunnistaa siitä, että hän haluaa vilpittömästi hyvää toisille.
Kaikissa meissä kilvoittelevat itsekkyys ja hyväntahtoisuus. Kova maailma ruokkii kilpailua, puolustuskyvyttömyyttä, elävän vahingoittamista, vääristyneitä arvoja ja laskelmointia. Meidän on pidettävä huoli hyvän jakamisesta, sillä vain siten tässä maailmassa on turvallista ja hyvä elää. Maaret Kallio tiivistää hyvyyden kirjassaan ’Lujasti lempeä’ lauseeseen: ”Joka ihmisessä on kykyä hyvää ja pahaan, mutta hyvinvoiva taipuu hyvän puolelle. Vahvalla on varaa joustaa, eikä hän vaadi aseet olalla omaa etuaan. Mitä joustavampi mieli ja sopeutuvampi taito ihmisellä on taipua, sitä uskaliaammin hän uskaltaa näyttää itsestään monenlaisia puolia ja tulla toisia puolitiehen vastaan. Kun mieli ja itseymmärrys ovat vahvoja, ne kykenevät taipumaan myös epätäydellisyydelle, väärässä olemisen taidolle ja mustien sävyjen katsomiselle.”
Ennen ulkomaille muuttoamme ystäväni Helena halusi ilahduttaa perhettämme ja osti meille lahjakortin Elisa Kirja-palveluun. Hän tietää, että tykkäämme lukea kirjoja. Nyt Elisa Kirja-palvelun kautta voimme lukea sähköisesti haluamiamme kirjoja ja koota sähköiseen kirjastoomme kunkin perheenjäsenemme omia lempikirjoja.
Ystäväpariskuntamme Seppo ja Kirsti lähtivät syysloman innoittamina lapsenlapsensa kanssa katsomaan poikaamme Skotlantiin. Nuorelle miehelle itselleen oli kiva saada kotimaasta vieraita ja me vanhempina iloitsimme kovasti Oskarin vieraista. Hyvät teot lämmittävät laajalti!
Suomen juhlavuosi on innoittanut ihmiset tekemään satoja hyviä tekoja ja useat kunnat rohkaisevat asukkaitaan erilaisin kampanjoin välittämään ja kantamaan yhteistä vastuuta. Suomalaisille lapsille omaisuutensa testamenttaava Kirsti Paakkanen, joka on myynyt Marimekon osakkeensa, sanoo saaneensa Suomelta paljon ja kertoo maksavansa testamentillaan rakkauden velkaansa.
Paakkasen käyttämä ”rakkauden velka”-käsite ymmärtääkseni tarkoittaa sitä, että hän haluaa antaa rahallista tukea suomalaisille lapsille maksaakseen Suomelta saamaansa hyvää takaisin. Paakkasen teko osoittaa hänen kiitollisuutensa ja hyväntahtoisuutensa. Rakkautta tosin ei mielestäni tarvitse korvata tai ”maksaa takaisin”, sillä välittämisessä parasta on juuri se, että antaessaan saa itse hyvän mielen.
Taannoin televisiossa ja sittemmin netistä katsottavana näin koskettavan videopätkän. Ylivieskassa toteutetaan ikäihmisten unelmia, joten paikallisen metsästysseuran miehet hakivat palvelukodissa asuvan ja pitkään hirviporukassa mukana olleen Paavon päiväksi hirvimetsälle. Iäkäs Paavo nautti kovasti päivästään, kuten jokainen kyseisen hirviporukan hyvän teon tehnyt hirvimieskin. Pelkkä videopätkän näkeminen sai varmasti tuhannet katsojat hyvälle mielelle ja uskoakseni synnytti mietintää: Mitä hyvää minä voisin tehdä?