Katopas poikaa

Teiden varsille on ilmestynyt varoituskolmioita muistuttamaan pikku-koululaisista ja monissa lapsiperheissä palataan kouluelämän vaatimaan rytmiin. Kesä alkaa väistyä taka-alalle puimureiden myötä ja syksy tekee tuloaan, vaikka lämpötilat tuntuvatkin vielä kesäisiltä. Monille lapsille kouluun meno on mieluisaa ainakin kavereista johtuen. Lapset luonnostaan tietävät, että ihminen tarvitsee toisia ihmisiä ja vuorovaikutusta heidän kanssaan.

Hiljennyn pohtimaan lasten tarpeita ja ennen kaikkea meidän aikuisten haastavinta vastuutehtävää – vanhemmuutta. Meidän käsissämme on suurelta osin lastemme tulevaisuus ja siten myös oma tulevaisuutemme. Onneksi kasvatuskumppaneinamme ovat Suomessa esimerkilliset kasvatusinstituutiot – päivähoito ja koulu. Yhteisenä haasteenamme on kasvattaa kelpo kansalaisia, joiden varaan voimme hyvillä mielin jättää tulevaisuutemme.

Elämän rohkeutta siis tarvitaan ja se ei synny ilman onnistumisen kokemuksia. Ammattikasvattajat opettavat lapsillemme meidän vanhempien rinnalla monenlaisia taitoja, joita elämässä tarvitsemme. Jollekulle matematiikka on helppoa, toinen tykkää liikunnasta, joku kielistä ja joku tietää olevansa hyvä koulun ulkopuolella vaikkapa koneiden korjaamisessa tai leivonnassa. Tärkeintä on tietää osaavansa jotakin.

Terveen itsetunnon rakentumiseen tarvitaan taitojen lisäksi vastuuta. Vanhempien ei kannata viedä lapsiltaan oppimisen ja pettymisen kautta tulevaa iloa tekemällä asioita lastensa puolesta. Usko omaan pärjäävyyteen kehittyy vähitellen sopivien vastuiden myötä. Pieni taaperokin kasvaa metriä pidemmäksi saatuaan kerätä lelunsa lattialta, koululainen pursuu tyytyväisyyttä saadessaan joskus tehdä ruuan koko perheelle ja teini-ikäinen kertoo kavereilleen ylpeänä mehunkeittovastuustaan. Lapset näkevät aikuisten silmistä tuovansa iloa hyvillä teoillaan ja sanoillaan.

Mieleeni palaa erään viisissäkymmenissään olevan tuttavani tarina. Mies kertoi isänsä sanoneen hyvin tehdyn työn tai pikku-askareen jälkeen `Katopas poikaa´. Isänsä oli ollut edesmennyt jo vuosia, mutta mies kertoi edelleen mielessään kuulevansa nuo kaksi sanaa, jotka edelleen merkitsevät hänelle valtavasti. Aikuisen tyytyväinen ja rakastava katse, tutulle puhelimessa ääneen kerrottu lapsen onnistuminen tai lapselle itselleen sanottu kannustus ja rohkaisu vahvistavat itsetuntoa. Toivottavasti me aikuiset osaamme olla ylpeitä lapsistamme silloinkin, kun lapsi on ihan erilainen kuin toivomme. Lapsi ei välttämättä halua harrastaa tai valita ammatikseen sitä, mitä vanhemmat häneltä toivovat. Lapsella on lupa olla juuri sellainen kuin hän on.

Terve itsetunto on kuin puulla runko. Kukaan ei uskoakseni saa valita, mihin perheeseen syntyy; kuten ei puukaan voi valita paikkaa, mihin juurtuu. Vahva, talven tuiskut ja tuulet kestävä runko kasvaa niille puille, jotka saavat sopivasti valoa, vettä ja ravinteita.  Tuiskuja ja tuulta kestääksemme me ihmiset tarvitsemme rakkautta ja rajoja. Rakkaus näkyy arjessa tekoina ja sanoina. Tyttölapset kaipaavat isänsä huomiota kyetäkseen aikuisina uskomaan omaan rakastettavuuteensa ja poikien on arvokasta saada ihailla isiänsä voidakseen samaistua miehen malliin. Ihmisen versot haluavat tulla nähdyiksi, ihailluiksi, arvostetuiksi ja kiitetyiksi. Vanhemmat eivät saisi olla lastensa kavereita, vaan tie itsekuriin kasvaa tottelevaisuuden kautta. Ne ihmisparat, jotka eivät saa kokea rakastavia rajoja kasvuperheissään, eivät koskaan aikuisina noudata sääntöjä ja lakeja. Mikäli lapselta ei koskaan vaadita jotakin sellaista, mitä hän ei halua tehdä, lapsi ei aikuistuttuaan välttämättä saa itseään hinatuksi edes opiskelemaan tai työhön.

Oman lapsen syrjäytyminen eli vieraantuminen yhteiskunnan oikeuksista ja velvollisuuksista sekä muista ihmistä on monen vanhemman pahin painajainen ja toisinaan totisinta totta, vaikka nuoren koti olisi ollut rakastava ja suojeleva. Tiedetään, että nuorena pysyvästi syrjäytynyt maksaa yhteiskunnalle yli miljoona euroa koko elämänsä ajalta ja tästäkin johtuen hallituksen politiikkaohjelma sisältää syrjäytymisen ennaltaehkäisemisen hankkeen. Valtakunnallisesti pyritään selkeyttämään viranomaisten tukitoimintaa ja palvelujen saatavuutta. Hankkeen tavoitteena on lisätä nuorten elämänhallintataitoja ja motivoida heitä koulutukseen ja työelämään.

Yhteiskuntamme siis todellakin tarvitsee hankkeen nuorten elämänhallintataitojen lisäämiseen ja heidän koulutukseen ja työelämään motivoimiseen. Syrjäytymisen ehkäisyssä hallituksen pääpaino on ns. matalan kynnyksen julkisissa peruspalveluissa, joiden avulla voidaan ennalta ehkäisevästi tukea lapsia, nuoria ja heidän perheitään. Meidän vanhempien pääpaino voisi mielestäni olla kannustamisessa, rohkaisussa ja aikuisuuteen houkuttelussa. On hienoa saada opiskella, on hienoa saada tehdä haluamaansa työtä ja parasta maailmassa on kyetä kantamaan vastuuta toisista, mikä ei ole mahdollista ilman itsekuria.

Scroll to Top