Varsin usein tämä hetki, joka juuri on käsillä ja saman tien menee jo ohi, kuluu tulevan suunnittelemiseen tai menneen muistelemiseen. Ihanteellisinta on osata nauttia pienen pienistä hetkistä, jotka koko ajan syntyvät luonnostaan ilman järjestämistäkin. Pienet lapset ovat tässä mestareita – heille elämä on tässä ja nyt. Aikuisiässä elämää ei kuitenkaan voi elää täysin taakse- tai eteenpäin katsomatta, sillä vastuut vaativat aikatauluttamista ja murehtimista. Onneksemme saamme liidellä mielessämme vanhojen ja tulevien aikojen välillä ja mikä parasta – voimme sen lisäksi elää tätä hetkeä.
Elämänjano saa meidät keräämään kokemuksia, joista on iloa etukäteen, siinä hetkessä ja jälkikäteen. Voimme pyrkiä suunnittelemaan arkeemme sellaisia hetkiä, joista kovasti nautimme. On selvää, että kaikki ei aina mene suunnitelmiemme mukaan ja ehkä juuri se tekee monesta tilanteesta vielä mieleenpainuvamman. Joskus puhutaan tavoitteista ja päämääristä ja ajatellaan, että sitten vasta kaikki on hyvin, kun pyrkimys on saavutettu. Näin ajatellen matkalla olemisesta voi jäädä suuri osa nauttimatta. Elämä ei tosiaankaan ala vasta sitten, kun on päästy johonkin tavoitteeseen.
Elämämme eli toinen toisiaan seuraavat päivät täyttyvät kaikenlaisesta puuhailusta; iltaisin voi tuumailla, mitä kaikkea päivän aikana on tapahtunut. Toki voi tehdä pidemmän ajan summailuakin ja ehkä silloin pystyy arvioimaan, onko oma elämä ollut elämän makuista. Aika kuluu omaa tasaista vauhtiaan ja meidän on tyydyttävä siihen. Eteenpäin kuluva aika tarjoaa meille valtavasti mahdollisuuksia ja toisaalta vaatii sopeutumaan muutoksiin. Loppujen lopuksi joudumme koko ajan harjoittelemaan luopumista, sillä elämän muutokset pakottavat luopumaan jostakin, minkä tilalle saa jotakin muuta.
Omassa perheessäni on iso elämänmuutos käsillä, sillä olemme muuttamassa ulkomaille. Lukemattomat tuttavat, sukulaiset ja ystävämme ovat päivitelleet rohkeuttamme. Varmasti on totta, että monet eivät uskalla tehdä tällaista ja luonnollisesti vieraat asiat jännittävät. Työn saanti siellä ja työn jättäminen täällä, lasten kouluasiat, kielikokeet, paperityöt, Suomen kotiin liittyvät järjestelyt, uuden kodin löytyminen, kotieläimemme ja muuttotavaroiden lähettämiset sekä viisumin saanti ovat vaatineet paljon aikaa ja sisukkuutta. Me sanoisimme, että monet eivät tee kaikkea sitä, mitä muuttoomme liittyen olemme runsaan vuoden ajan tehneet. Suuri elämänmuutoksemme ei suinkaan ole meidän käsissämme, vaan monen tekijän summa. Monessa kohdassa olemme vain odotelleet ja toivoneet, että asiat järjestyvät ja toisten tekemät päätökset ovat meille suotuisia. Samalla olemme koko ajan saaneet elää elämäämme täällä ja kerätä monenlaisia kokemuksia.
Sama jatkuu edelleen – voimme vain toivoa ja rukoilla, että olemme tekemässä muutosta, josta saamme iloita. Ei ole helppoa lähteä kauas läheisten ja rakkaiden ihmisten luota, vaikka yhteydenpito onkin nykyisin helppoa. Matka kotimaahamme on pitkä, joten viikonloppukäyntejä emme voi tehdä. Uutta elämään saadaksemme joudumme luopumaan monista itsellemme tärkeistä asioista. Huolimatta perusteellisesta valmistautumisestamme tiedämme, että tulemme kaipaamaan tuttuja ja tärkeitä juttuja. Jännittävintä on se, että emme voi tietää, mitä kaikkea elämä tuo tullessaan. Oikeastaan kukaan ei tiedä, mitä seuraavassa hetkessä tapahtuu ja joskus harmittaa, jos hukkaa mahdollisuutensa. Aika kuluu ja muutoksia tapahtuu; me saamme olla ajan hermolla ja kokea kaikin aistein ympäröivää elämäämme.
Elämänjanosta innostuneena rohkaisen toisiakin unelmoimaan ja miettimään, mihin haluaa aikansa käyttää. Virheiden tekemisen pelossa elämä saattaa jäädä elämättä. Kannattaa rakentaa unelmistaan riittävän konkreettisia, sillä silloin alamme tehdä työtä toiveittemme toteutumiseksi. Kaikki toiveemme eivät tietenkään toteudu, mutta voimme ainakin olla ylpeitä siitä, että olemme yrittäneet. Arvo Ylppö kaikessa viisaudessaan sanoi onnellisuutensa selittyvän sillä, että kannattaa unohtaa se, mitä ei voi muuttaa. On surullista etsiä elämässä perusteluita sille, miksi joku asia ei ole itselle mahdollista. Elämää rikastuttavampaa on pohtia, miten voi saada elämäänsä omien toiveiden mukaisia sisältöjä, sillä elämä on aikaa. Myöhemmin todennäköisesti katuu, jos jättää nykyhetkensä elämättä. Tiedetään nimittäin, että ihmiset surevat enemmän tekemättä jättämisiään kuin tekemiään asioita.